Arkiretriitti

Kaija Huhtanen:

”Olen karjalainen juuriltani, synnyinpaikkani Ylämaa kuuluu tätä nykyä Lappeenrantaan. Mummolat olivat Imatralla. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Valkealassa (nykyistä Kouvolaa) ja siellä aloitin soittoharrastukseni. Opiskelin jo kouluaikanani Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja lukion jälkeen täysipäiväisesti. Valmistuin diplomipianistiksi 1982 ja pidin virallisen ensikonserttini 1983. Muutaman vuoden soitonopetuksen parissa (mm. Turun konservatorio) toimimisen jälkeen lähdin jatko-opintoihin Lontooseen. Esiinnyin jälkeen sen pianistina, tein radionauhoituksia ja asetuin vakinaiseen työhön pianonsoittoa opettamaan Itä-Helsingin musiikkiopistoon. Tuli perheen perustamisen aika ja silloin oma soittamiseni jäi vähemmälle.

Opetustehtävissä ehdin olla monia vuosia ennen kuin lähdin tekemään Sibelius-Akatemiaan tohtorintutkintoa. Toimin DocMus-yksikössä tutkijana viisi vuotta ja väittelin 2004. Sieltä tieni vei Lahden ammattikorkeakouluun musiikkipedagogiikan yliopettajan tehtäviin. Matkustin tuolloin paljon, osallistuin kansainvälisiin konferensseihin sekä pidin yllä monivuotista post doc -tutkimustani. Ammattikorkeakoulussa kuitenkin tajusin, että hallinnon sijaan haluan vielä päästä tekemään musiikkia, oppimaan jotakin uutta. Pyrin kirkkomusiikin maisteriopintoihin entiseen opinahjooni ja valmistuin 2014. Minulla oli siis tuolloin tuore koulutus ja aika paljon kokemusta musiikin parissa työskentelemisestä. Kanttorin töitä olen siitä lähtien tehnyt, merkittävimmän aikaa Loimaan seurakunnan johtavana kanttorina (2016 -).

Merkittävimmän opin messuelämästä olin saanut tuota ennen Helsingin Tuomasmessusta, jossa olin toiminut kuoron lisäksi monissa vapaaehtoistehtävissä monien vuosien ajan. Osallistuin siellä myös sielunhoitoavustajan koulutukseen ja toimin ”valkopukuisena”. Sittemmin kirkon virassa olen käynyt niin retriittiohjaajan kuin arkiretriitinohjaajajan koulutuksen.  Hiljaisuuden viljely on minulle merkityksellistä, musisoinnin vastapainona.

Suhteeni Espanjaan on monipolvinen. Vanhempani viettivät eläköidyttyään talvensa pääosin Fuengirolassa, jossa kävimme vuosittain heitä tapaamassa. Poikani oli lukion aikana vaihdossa Asturiasin maakunnassa, tyttäreni au pairina Valencian liepeillä Post de Saguntossa. Kummallakin on espanjan kielen taito ja hyvä kulttuurintuntemus. – Alun perin aloin tarkkailla Aurinkorannikon suomalaista seurakuntaa, sen toimintaa ja henkilöstöä. Sitten hain turistikanttorin tehtäviin keväällä 2020 ja tulin valituksi Costa Blancan seurakuntaan. Vietimme puolisoni (hän oli vuorotteluvapaalla) kanssa huikean aurinkoisen talven Torreviejassa. Vaikka korona toi mukanaan melkoisia rajoituksia, viihdyimme erinomaisesti. – Olisin halunnut jatkaa toisenkin kauden, mutta minulle ei myönnetty virkavapaata. Näin ollen palasin Loimaalle, mutta päätin jo samana keväänä, että lopetan siellä työt ja hakeudun uudelleen turistikanttoriksi kaudelle 2022-23.

Kanttorina koen olevani ”erilainen”, koska työurani koostuu monesta erilaisesta palasesta, jotka kuitenkin kaikki ovat musiikin alalta. En ole istunut urkupenkillä teini-ikäisestä, tähdätäkseni esiintyväksi urkutaiteilijaksi. Musiikki ammattinani, monin eri tavoin, on ollut minun tapani elää yhdessä ihmisten kanssa, niin arjessa kuin pyhässä. Olen saanut musiikin lahjaksi, ja sitä haluan edelleen kehittää ja käyttää erilaisissa yhteyksissä.”